Ruot­sa­lais­ba­sis­ti Lars Da­niels­son ja sar­di­ni­a­lais­syn­tyi­nen trum­pe­tis­ti Pa­o­lo Fresu ovat ta­hoil­laan jul­kais­seet es­te­tii­kal­taan sa­man­hen­ki­siä ää­nit­tei­tä jo vuo­si­kau­sia, mut­ta niin sie­lun­vel­jiä jaz­zin lyy­ri­sel­lä lai­dal­la kun ovat­kin, Sum­mer­wind on hei­dän en­si­koh­taa­mi­sen­sa me­lo­di­sen jaz­zin ää­rel­lä. Ei­kä sii­nä sit­ten mui­ta muu­si­koi­ta tar­vit­tu­kaan, kun duo – hal­li­tuin pääl­lek­käi­sää­ni­tyk­sin ja efek­tein avi­tet­tu­na – työs­ti yh­den al­ku­vuo­den hie­no­vi­rei­sim­mis­tä le­vyis­tä.

Ruot­sa­lais­ba­sis­ti Lars Da­niels­son ja sar­di­ni­a­lais­syn­tyi­nen trum­pe­tis­ti Pa­o­lo Fresu ovat ta­hoil­laan jul­kais­seet es­te­tii­kal­taan sa­man­hen­ki­siä ää­nit­tei­tä jo vuo­si­kau­sia, mut­ta niin sie­lun­vel­jiä jaz­zin lyy­ri­sel­lä lai­dal­la kun ovat­kin, Sum­mer­wind on hei­dän en­si­koh­taa­mi­sen­sa me­lo­di­sen jaz­zin ää­rel­lä. Ei­kä sii­nä sit­ten mui­ta muu­si­koi­ta tar­vit­tu­kaan, kun duo – hal­li­tuin pääl­lek­käi­sää­ni­tyk­sin ja efek­tein avi­tet­tu­na – työs­ti yh­den al­ku­vuo­den hie­no­vi­rei­sim­mis­tä le­vyis­tä.

Levyjulkaisuista etsii aina omia suosikkeja, mutta kuulokentän katveesta osuu uteliaan kokeilijan ämyreihin usein iloisia yllätyksiä.

Levyjulkaisuista etsii aina omia suosikkeja, mutta kuulokentän katveesta osuu uteliaan kokeilijan ämyreihin usein iloisia yllätyksiä.

Jazz- ja maa­il­man­mu­siik­kia vuo­sia työs­tä­nyt Jo­a­kim Berg­häll nou­see The Arc­tic -al­bu­min myö­tä vuo­den 2018 kiin­nos­ta­vim­pien ta­paus­ten sar­jaan. Hän on ni­mit­täin sä­vel­tä­nyt kun­ni­an­hi­moi­sen ne­li­o­sai­sen sar­jan poh­joi­sia kuu­lo­ku­via ja toi­mii nii­tä tuot­ta­van trion pu­hal­lin­soit­ta­ja­na. Sitä pait­si hä­nel­lä on ol­lut kor­vaa kiin­nit­tää kans­sa­muu­si­koik­seen kos­ke­tin­soit­ta­ja Kari Iko­sen ja ki­ta­ris­ti Kal­le Ka­li­man kal­tai­sia, nä­ke­myk­sek­käi­tä mie­hiä vi­si­oi­taan ja­ka­maan.

Jazz- ja maa­il­man­mu­siik­kia vuo­sia työs­tä­nyt Jo­a­kim Berg­häll nou­see The Arc­tic -al­bu­min myö­tä vuo­den 2018 kiin­nos­ta­vim­pien ta­paus­ten sar­jaan. Hän on ni­mit­täin sä­vel­tä­nyt kun­ni­an­hi­moi­sen ne­li­o­sai­sen sar­jan poh­joi­sia kuu­lo­ku­via ja toi­mii nii­tä tuot­ta­van trion pu­hal­lin­soit­ta­ja­na. Sitä pait­si hä­nel­lä on ol­lut kor­vaa kiin­nit­tää kans­sa­muu­si­koik­seen kos­ke­tin­soit­ta­ja Kari Iko­sen ja ki­ta­ris­ti Kal­le Ka­li­man kal­tai­sia, nä­ke­myk­sek­käi­tä mie­hiä vi­si­oi­taan ja­ka­maan.

Vuon­na 1977 en­si­le­vyn­sä jul­kais­sut trum­pe­tis­ti Jon Has­sell on jää­nyt suu­rem­man ylei­sön suo­si­o­ta vail­le, vaik­ka hä­nen le­vy­tyk­sen­sä mai­neik­kai­ta ovat­kin. Jot­kut jopa klas­si­kon sta­tuk­sen saa­vut­ta­nei­ta. No, mi­ni­ma­lis­mis­ta, am­bien­tis­ta, maa­il­man­mu­sii­kis­ta, jaz­zis­ta ja elekt­ro­nii­kas­ta am­men­ta­va fuu­sio ei vält­tä­mät­tä ole ol­lut vii­me vuo­si­kym­men­ten tren­dik­käin­tä ta­va­raa. Ai­na­kaan niin tin­ki­mät­tö­mä­nä kuin Has­sell on sitä tar­jon­nut.

Vuon­na 1977 en­si­le­vyn­sä jul­kais­sut trum­pe­tis­ti Jon Has­sell on jää­nyt suu­rem­man ylei­sön suo­si­o­ta vail­le, vaik­ka hä­nen le­vy­tyk­sen­sä mai­neik­kai­ta ovat­kin. Jot­kut jopa klas­si­kon sta­tuk­sen saa­vut­ta­nei­ta. No, mi­ni­ma­lis­mis­ta, am­bien­tis­ta, maa­il­man­mu­sii­kis­ta, jaz­zis­ta ja elekt­ro­nii­kas­ta am­men­ta­va fuu­sio ei vält­tä­mät­tä ole ol­lut vii­me vuo­si­kym­men­ten tren­dik­käin­tä ta­va­raa. Ai­na­kaan niin tin­ki­mät­tö­mä­nä kuin Has­sell on sitä tar­jon­nut.