Kari Nevalainen
Testissä: Aurelia Aniara DSP -aktiivikaiutin
PITÄISIKÖ kaiuttimen olla passiivinen vai aktiivinen? Tätä kysymystä on vatvottu hifipiireissä vuosikymmeniä.
Behringer DCX-2496:n kaltaisten digitaalisten prosessorien yleistyttyä kiista on koskenut lähinnä jakosuodatusta. Aktiivin puolestapuhujat ovat vedonneet elementtien ja vahvistimien parempaan yhteensovitukseen, yksilöllisempään suodatukseen, huonekorjausmahdollisuuteen ynnä muihin teknisiin etuihin.
Passiivikaiuttimien ystävät eivät ole kiistäneet teknisiä etuja, mutta he ovat pitäneet äänellisiä eroja liioiteltuina ja väittäneet aktiivisen toteutuksen tuovan mukanaan uusia pulmia (lukuisat ad/da-muunnokset).
Ennen kaikkea pa-puolella yleisesti käytettävää aktiiviratkaisua useine vahvistimineen on pidetty epäkäytännöllisenä. Toisaalta AB-luokan vahvistimen tunkemineen kaiuttimeen on tehnyt niistä melko kookkaita ja vienyt harrastajilta vahvistimen valitsemisen ihanuuden.
Aktiivia ruudun viereen
Nykyään tilanne on kääntynyt päälaelleen. Kuuntelutottumukset ovat muuttuneet nopeasti, ja tietokone on yhä useammin käytetyin äänilähde. Aktiivikaiuttimesta on tullut monelle se kätevämpi ratkaisu. On seurannut aktiivikaiuttimien buumi, jolle langattomuus on antanut kokonaan uuden ulottuvuuden.
Kehityskululle on kaksi ilmeistä teknistä selitystä: D-luokan vahvistintekniikan yleistyminen ja dsp:n kehittyminen. D-luokan vahvistimella voidaan toteuttaa hyvinkin kompakti ja silti tehokas aktiivikaiutin. Dsp:llä kaiuttimeen voidaan tuoda ominaisuuksia, jotka ovat olleet perinteisten passiivikaiuttimien ulottumattomissa.
D-luokan vahvistin ja dsp-kortti löytyvät myös kotimaisen Aurelian ensimmäisestä aktiivikaiuttimesta, Aniara DSP:stä. D-luokan vahvistin (70×100 mm kortti) tulee ranskalaiselta St-Microelectronicsilta ja digitaalinen signaaliprosessori kotimaiselta integroitujen piirien asiantuntijalta VLSI Solutionsilta.
Jyrkennetyllä jaolla
Eteenpäin ero passiivi-Aniaraan ei näy: Aniara DSP on sama UPM ForMi -luonnonkuitukomposiittilla koteloitu 2-tiekaiutin, jossa on 4 tuuman DDC-bassoääninen ja ECW-suuntaimella varustettu tuuman titaniumdiskantti.
DDC viittaa dynaamisesti vaimennettuun bassoääniseen, millä pyritään parantamaan vahvistimen kykyä kontrolloida elementin kartion liikettä bassotaajuuksilla. ECW-suuntaimella harmonisoidaan elementtien säteilykuviot jakotaajuusaluella ja linearisoidaan vaihetoistoa.
Jakotaajuudeksi Aurelia ilmoittaa saman 2000 Hz kuin passiivi-Aniarassa. Digitaalisuotimilla (24 bit/96 kHz dac ja 24 bit/192 kHz adc) jakoa on kuitenkin jonkin verran jyrkennetty, mikä voisi olla yksi lähde äänellisille eroille muuten identtisten kaiuttimien välillä.
Taajuusvastekin, 55–20000 Hz, on sama kuin passiivi-Aniaralla. Tasonsäädön mukaan muuttuva Subsonic-suodin (12 desibeliä 32 hertsissä) on jatkuvasti päällä, mutta se on muutettavissa sisään rakennetulla parametrisella korjaimella.
Takapaneeli paljastaa aktiivi-Aniaran. Banaanilittimien sijaan siellä on analoginen rca-sisääntulo musiikkisignaalille, rca-ulostulo subwooreille tai signaalin jatkamiseksi toiselle kaiuttimelle, usb-portti tietokoneelle, napit tason- ja sävynsäädölle sekä rivi sinisiä ledivaloja.
Sisäistä Bluetooth-vastaanotinta ei ole, mutta usb-porttiin saa Bluetooth-sovittimen. Bluetooth-päivitys julkaistaan lähiaikoina. Mikrofoniliitin on myöhemmin julkaistavaa automaattista huonekorjausjärjestelmää varten.
Soveltuu lähikuunteluun
Vahvistimen tehoiksi ilmoitetaan 2×40 wattia, mikä ei vielä kerro, miten lujaa kaiutin soi.
Vaikutti kuin pelkkä normi-cd-soitin parin voltin antojännitteellä ei passiivietusen kautta riittäisi ajamaan Aniara DSP:tä hifikäytössä: kaiuttimet jalustalla, jalustat reilusti irti seinästä ja kuunteluetäisyys 3 metriä. Edes tason nostaminen +6 tai +12 desibeliä ei välttämättä riitä, jos huone on vaimennettu ja kuuntelu tapahtuu kauempaa. Hifikäytössä kaiutin hyötyy aktiivisesta linjatason esivahvistimesta.
Tehot riittävät kuitenkin mainiosti lähikenttäkuunteluun ja läheltä kuunteluun, kun Aniara DSP asetetaan pöydälle tietokonenäytön viereen ja ajetaan suoraan dacilta. Tämä voisi hyvin olla tarkoitus, jota varten kaiutin tyypillisesti ostetaan. Monessa dacissa on nykyään myös aktiivinen esivahvistinosa.
Kaiuttimien sävynsäätimillä (diskantin säätöalue +2…-2dB ja basson +4…-4dB) pääsee hyvään alkuun, mutta kaiuttimen toiminnan mukauttamiseksi erilaisiin kuuntelutiloihin tai vastaamaan tarkemmin kuuntelumieltymyksiä on fiksua ottaa käyttöön dsp-piirin mahdollistama parametrinen korjain.
Korjain tarjoaa kolme säädettävää taajuuskorjausmahdollisuutta bassoääniselle menevälle signaalille. Sen lisäksi käyttäjä voi räätälöidä itselleen mieleisen sävyn sekä bassoille että diskantille.
Äänessä sukulaisuutta
Jos on kuunnellut passiivi-Aniaraa, tietää miten Aniara DSP soi. Jos Aniaran äänimaailma miellyttää passiivisena, aktiivi-Aniara ei petä. Tämä ei tarkoita, että kaiuttimet olisivat ääneltään kaikilta täysin samanlaiset. Ottaen huomioon, miten selkeäsanaisesti Aniara DSP soi, ei ole poissuljettu, että passiivi-Aniara soi anteeksiantavammin.
Jos ei ole kuullut passiivi-Aniaraa, mutta on ajatuksella kuunnellut jotakin Aurelian kaiutinmallia, osaa mielessään kuvitella, miten Aniara DSP soi. Tämä johtuu siitä, että Aurelian kaiuttimien äänessä on vahvaa perhesukulaisuutta. Ääni on ilmava, selkeä ja mumisematon. Kaiuttimien väliin kiltisti asettuvat äänilähteet erottuvat toisistaan sijainniltaan. Äänessä on jotakin, joka heti hätkähdyttää, kun sitä vertaa perinteisesti viritettyihin jalustakaiuttimiin.
On selvää että isompien Aurelioiden äänessä on ominaisuuksia (esim. sävyjä), joita ei Aniarassa pääse kuulemaan, sen enempää aktiivisessa kuin passiivisessakaan. Äänen kokonaiskuva on kuitenkin yhtenäinen ja hallittu, mikä luo ennustettavuutta ja antaa tiettyä uskottavuutta.
Yllä sanotusta seuraa, että jos Aurelia-kaiuttimien äänimaailma ei miellytä, Aniara DSP:llekään ei ole suuria läpimenomahdollisuuksia. Aktiivisuus ei muuta äänen suuria linjoja, jotka seuraavat muista ratkaisuista.
Äänenvärien ja sävyjen lisäksi Aniara DSP:n (kuten Aniarankin) erottaa kookkaammista Aurelioista kapeampi bassotoisto. Ero esimerkiksi jalustakaiutin Magentaan on selvä. Asiaa korostaa että leveämpi toistokaista tunnetusti asettaa muidenkin taajuusalueiden toiston toiseen valoon.
Toisaalta pidin myös Aniaran DSP:n bassotoistosta siinä suhteessa, että se ei yritä olla muuta kuin on, eikä varsinkaan keinotekoisesti bassoista ääntä, ellei käyttäjä itse halua nostaa bassojen tasoa sävynsäädöistä tai korjaimella 200 hertsin alapuolella. Toisaalta esimerkiksi pöytäkuuntelussa Aniara DSP tuotti 0-asetuksellakin aivan riittävän bassoisen äänen kaikenlaiseen hömppä-poppiin ja sen sellaiseen.
Painii tiukassa sarjassa
Aurelia ei ole ensimmäinen kaiutinvalmistaja, joka on keksinyt passiivikaiuttimiensa aktivoimisen. Aktiivimonitoreja samaan hinta- ja kokoluokkaan alkaa löytyä markkinoilta enemmänkin. Ehkä kovin kilpailu Aniaralle tulee kuitenkin kotimaasta ja ennen kaikkea Genelecin ja sen dsp-mallien suunnalta.
Aniara DSP:n kokoluokka on hyvin mielenkiintoinen. Tämän kokoisen kaiuttimen kehtaa juuri ja juuri panna jalustalle hifikäyttöön. Toisaalta yhtään suurempaa ei haluaisi tietokoneruudun kupeeseen, eikä ehkä oikein seinällekään (Aniarassa on seinäkiinnitysmahdollisuus). Tässä mielessä Aniaran koko on vielä perustellumpi Aniara DSP.ssä kuin passiivi-Aniarassa, vaikka kaiuttimen kallistukseen valmistaja ei ole liittänyt mukaan välineitä.
YHTEENVETO
AURELIA Aniara DSP on pätevä pikku kaiutin vahvistinta kaipaamattomille. Sen ääni ei ole ylihienostunut, eikä huiman analyyttinen, mutta suurimmalta osalta terve ja oikeanlainen, ja juuri tällaiselle kaiuttimelle tuntuu nykyään olevan enemmän tarvetta kuin koskaan aiemmin.
Takalevyn yksinkertaiset sävynsäätimet helpottavat toiston sovittamisessa erilaisiin tiloihin, mutta täyden hyödyn kaiuttimesta saa VLSI:n digitaaliprosessoria käyttämällä. Parametristen korjaimien käyttö vaatii harrastuneisuutta, koska automaattista korjausta ei vielä testin kirjoitushetkellä ollut saatavilla.
Pelkkää passiivista Aniaraa kuulleen ei kannata tehdä johtopäätöksiä aktiivimallin äänestä. Vaikka sukulaissuhteen kuulee, on niiden äänessä eroa, joka vain kasvaa säätömahdollisuuksien myötä.
+ Terveen luonnollinen ääni
+ Kätevä koko
+ Parametrinen korjain
– Korjaimen hankala käyttö
info
Hinta: 480 €/kpl
Edustaja: Loud Group
Puhelin: 020 1986 200
Lisätietoja: www.loudgroup.fi, www.aurelia.fi
Mitat (lxkxs): 24,2 x 13,2 x 20,8 cm
Paino: 3 kg
Toimintaperiaate: aktiivinen 2-tie, bassorefleksi
Vahvistin: 40 + 40 W, d-luokka
Linjatulo: rca
Elementit
-basso: 100 mm DDC
-diskantti: 25 mm titaani
Jakotaajuus: 2000 Hz
Säädöt: Diskantti +2…-2 dB
Basso +4…-4 dB
Taso +12…-12 dB
Säädöt usb-liitännästä
-3 x parametrikorjain bassolle
-2 x parametrikorjain mid/treble
-3 x käyttäjän määriteltävä subsonic-suodin
Muuta
-Kotelo UPM ForMi -luonnonkuitukomposiittia
-basson ja diskantin tasonsäätö
-tulossa bluetooth ja automaattinen huonekorjain
-3/8″ kierre takapanelissa seinä- tai kattokiinnitystä varten
-tasonsäädön mukaan muuttuva subsonic-suodatus
-uusia ominaisuuksia ohjelmistopäivityksillä
Artikkeli on tiivistelmä Hifimaailma-lehdestä: 8/2014
Teksti: Kari Nevalainen Kuvat: Mauri Eronen