TEKSTI JAAKKO ERÄPUU | KUVAT VALMISTAJA
Highend | Sillä korvalla: KNIF RAUMAN 845 -PUTKIPÄÄTEVAHVISTINPARI
Testi: Knif Rauman 845 -monopäätteet - Jalostuneet järkäleet
Viime vuoden Hifi Expossa debytoinut, Hifimaailman numerossa 3/19 koeponnistettu ja Münchenin keväisillä varjomessuilla vakuuttanut Knif Rauman N°1 -kaiutinpari sai viimeksi mainittuun tapahtumaan seurakseen saman valmistajan järeän 845-putkipääteparin, jonka kapasiteetti riittää hieman kovempaakin kyytiin.
Jaakko Eräpuu on maaseudun rauhassa asuva, laadukasta ääntä suuresti arvostava äänentoiston rautainen ammattilainen, yli neljännesvuosisadan kokemuksella. Rytmimusiikin levyarvosteluista journalistisen uransa aloittanut ja sittemmin myös hifiin korvansa kallistanut audiokonkari poimii kokeiltavaksi laitetarjonnan valtavirrasta poikkeavia mielenkiintoisia tuotteita.
Jaakko Eräpuu on maaseudun rauhassa asuva, laadukasta ääntä suuresti arvostava äänentoiston rautainen ammattilainen, yli neljännesvuosisadan kokemuksella. Rytmimusiikin levyarvosteluista journalistisen uransa aloittanut ja sittemmin myös hifiin korvansa kallistanut audiokonkari poimii kokeiltavaksi laitetarjonnan valtavirrasta poikkeavia mielenkiintoisia tuotteita.
Knif Rauman Oy on yrityksenä vasta noin vuoden ikäinen, mutta sen takana toimivilta henkilöiltä ei kokemusta puutu. Knif Audion kautta mainetta niittänyt Jonte Knif on suunnitellut ja valmistanut studiopuolen audiolaitteita ja soittimia jo viitisentoista vuotta, ja onpa hänellä tuntumaa kuluttajalohkon hifiinkin, sillä ennen pro-sektorille siirtymistään hän oli vahvasti mukana Crevasseksi nimetyssä huippukaiutinprojektissa, joka poiki myös kovatasoisen monopääteparin. Monoja edelsivät muutamat muutkin pieninä sarjoina toteutetut vahvistinmallit niin putki- kuin puolijohde- ja hybridiperustaisenakin.
Knif Audion kuuluisin tuotos lienee kuitenkin putkitoiminen Knifonium-syntetisaattori, jollaisia löytyy maailmalta jo toista tusinaa ja joiden seuraavasta tuotantoerästä osa on jo aikoja sitten varattu.
Teollinen muotoilija Janne Rauman, joka on ollut mukana Knifoniumin suunnittelu- ja toteutustyössä, vastaa Knif Raumanin tuotteiden designista ja taitavana puuseppänä myös piirustuspöydällä syntyvien puisten kappaleiden saattamisesta käsikosketeltavaan muotoon. Hänen taustaltaan löytyy hifiharrastustakin. Siitä on tuskin ollut sen kummempaa haittaa N°1:n ja 845-monoparin kehitysprosessissa kuin Jonte Knifin muusikkoudestakaan.
Knif ja Rauman kävivät viime keväänä ottamassa tuntumaa kansainvälisiin highend-kehiin Münchenin messujen yhteydessä järjestetyssä Hifi Deluxe -tapahtumassa, jonka puitteissa 845-vahvaimet suorittivat ensimmäisen julkisen esiintymisensä – monen muunkin kuin Hifimaailman edustajan mielestä vakuuttavasti.
Laatukomponentein lastattu
Pääteputkiensa mukaan nimetty Knif Rauman 845 on kytkennältään täysin balansoitu vuorovaiheinen päätevahvistin, joka toimii 40 watin tehoon asti a-luokassa ja saavuttaa 70 watin huipputehonsa ab-luokkaan liukuen. Moisiin teholukemiin päästään 1 100 voltin anodijännitteellä ja 6H30Pi-draiveriputkea käyttäen. Pääteputkien bias-säätö on tyyppiä fixed.
Vahvistimen differentiaalityyppisestä etuasteesta löytyy E80F-pari, jonka toimintaperiaatteen voi valita julkisivun kytkimellä triodiksi tai pentodiksi. Jälkimmäinen vaihtoehto nelinkertaistaa vaimennuskertoimen ensin mainittuun nähden ja lisää signaalitielle hiukan takaisinkytkentää. Triodikytkettynä vastakytkentää ei ole lainkaan. Harmonisen särön määrä pysyttelee molemmilla metodeilla varsin vähäisenä: pentodimoodissa 0,15 prosentissa 40 watin teholla ja triodinakin puolen prosentin tietämillä.
Vahvistimen pääteputket ovat kiinalaiset Psvanet, joiden lasikupu on hieman perinteistä mallia lyhyempi ja paksumpi. Draiveriputki on peräisin Venäjältä ja nos-etusputket Saksasta, legendaarisen Telefunkenin leimoin varustettuina.
Vahvistimen toroidityyppinen verkkomuuntaja on kotimaista valmistetta. Virtalähteen kuristimet ovat Lundahlin valmistamat, mutta kymmenkiloiset, amorfisin ytimin silatut ja jopa alle 10 hertsin taajuudet läpäisevät päätemuuntajat ovat peräisin belgialaisen Monolith Magneticsin tuotantolinjalta. Ne yhdessä laadukkaiden Mundorf-tason kondensaattorien ja muiden tinkimättömien komponenttien sekä toteutuksen kanssa ovat olleet vahvasti vaikuttamassa laitteen hinnanmuodostukseen, johon oman panoksensa on toki antanut myös yhtenä kappaleena erikoisvalettu alumiinikotelo tyyliin istuvine mutta irrotettavine putkisuojineen.
Liitäntöjensä puolesta vahvistimet edustavat sisäkaluja pelkistetympää linjaa. Rca:lla sisään ja naparuuvein ulos. Suht spartalainen on myös laitteiden fasadi. Vippakytkimet virran ja stand by -tilan hallintaan, valitsin ja säätöruuvit putkikohtaiselle pääteputkien esijännitteiden justeeraukselle, ampeerimittari ja etuasteen triodi/pentodi-kytkin.
Syvältä kouraisee
Kuuntelusessioissa kahdeksan ohmin lähdöillä varustetut Knif Rauman 845 -monot päätyivät kolmien kaiutinten kumppaniksi, ja kuten arvata saattaa, mitään vaikeuksia ei yksienkään kanssa ilmennyt, vaikka talon epäherkimmillä toistimilla, CML Audion Etude 1:illä (88 desibeliä per watti) onkin kuuden ohmin nimellisimpedanssi. Shindo Lafitet ja hORNS FP15:t lauloivatkin sitten jo laadukkaasti ja lujaa(!) järeillä monoilla. Päätteiden suurehkon sisäänmenoherkkyyden ansiosta runsasgainiset etuset sallivat näillä voimakkuudensäätimen avaamisen vain muutaman pykälän verran, joten illuusio toiston voimallisuudesta syntyi jo siitäkin syystä – mutta toki se vain vahvistui hanaa reippaammin gainittomalla passiivietusella raotettaessa.
Eipä tullut harrastettua biisi kerrallaan ja vahvainta vaihda -menetelmää koekuuntelujen tiimellyksessä, osin siksi, että 845-parin yhteismassa on hulppeat 60 kilogrammaa, mutta toki takaraivosta löytyi muistijälkiä talon kaluston sinne syövyttäminä. Kymmenen watin vuorovaiheinen EL84-johdannainen huippuluokan päätemuuntajin, raskaasti modifioidut Crevasset (eli alun perin Knifin konstruoimat, nyttemmin 211-putkin operoivat monot) ja 50 watin d-luokan stereopääte virtuaaliverrokkeina laittoivat kyllä 845:t tiukille joillain toiston osa-alueilla, mutta järkähtämättömän kontrollin, syvältä kouraisevan basson ja aineettoman läpinäkyvän äänikuvan lohkoilla Knif Raumanit veivät lajitovereitaan kuin litran mittaa.
Sitä perinteistä, niin sanottua putkisoundia 845-pari tarjoili suhteellisen niukasti, vaikka tarvittaessa sointi melko meheväksi muotoutuikin. Pehmoilua tai muuta pyöristelyä ei juuri ilmennyt. Lämpöä vahvistinpari neljine kookkaine pääteputkineen toki tuotti, mutta vain kuuntelutilaan, ei soundiin. Räväkkä rock soi tasan niin terävästi kuin sen pitääkin, eikä rytminen ryhti jättänyt toivomisen varaa edes siinä vaiheessa, kun asialla olivat Billy Gibbonsin tai Harriet Tubmanin kaltaiset jyrät. Eikä ryhdikkyyteen tarvittu edes pentodikytkettyä etuastetta, jonka trioditoimisuutta aavistuksen kuivakkaampi soundi laittoi löysemmät rytmikkyydet puolijohdemaisen tiukkaan ja vakaaseen kuosiin. Tiukkuus ei kuitenkaan tarkoittanut tässä tapauksessa turboahdetun oloista otetta musiikkiin. Vaikkapa J. J. Calen maanläheinen rentous, Khruangbinin pelkistetty retrotyylittely ja Paolo Fresun Devil Quartetin jazzin ilmava irtonaisuus välittyivät hyvinkin vapaasti hengittävin tunnoin, joskin muistan kyllä kuulleeni läsnäolontunnun suhteen intiimimpiäkin versioita edellä mainittujen artistien annista. Toisaalta, on myönnettävä, että Knif Rauman loihti erinomaisen vähän kaiuttimiin painottuvaa äänimaisemaa myös niistä toistimista, jotka useimmilla muilla vahvaimilla keskittävät musiikin painopisteen lähistölleen.
Jos läsnäolon korostaminen ei olekaan 845:n leimallisin vahvuus on kehaistava sitä kolmiulotteisuuden tuntua, jonka vahvistimet saavat aikaiseksi kuunneltavan äänitteen sen mahdollistaessa. Tämä koskee sekä studiossa elektroniikan keinoin loihdittuja tila-asioita että taiten toteutettuja konserttitaltioita. Saliakustiikkojen erot sekä miksauksissa ja masteroinneissa tehdyt pikku jipot valottuvat viimeistä piirtoa myöten. Tuli useampaan otteeseen hämmästelyä, miten kaukana se peräseinä oikein olikaan.
Dynamiikantoiston saralla Knif Raumanien hoidellessa hommia oli aistittavissa keskimääräistä enemmän vääntömomenttia, josta hyötyivät niin klasarimaailman massiivipäästöt kuin loivimmin latistetut rytmimusiikin rypistyksetkin. Kyllä vahvistimilla oli ilo päästellä Mahlerit, Shostat ja Sibbet, Bartokia ja Luddea unohtamatta, äänenvoimakkuuksilla, jotka juuri ja juuri mahtuivat kuuntelutilaan. Olletikin kun 845:n neutraali sävypaletti säilyi muuttumattomana läpi koko volaskaalan.
Uniikkiuden tuntua
Highend kohtaa hitechin? Ei aivan mahdoton ajatus Knif Rauman 845 -monoja pyöritellessä. Huippuluokan komponentit, persoonallinen design, äänenlaatu ja hintalappu viittaavat raskaan hifin reviirille, toteutuksen tinkimättömyys ja tekninen suorituskyky täyttänevät mittariorientoituneiden piirienkin hyväksymisvaateet. Eli uniikki tapaus toden totta. Omalla tavallaan kasineljävitoset ovat ehkä monessa suhteessa laadukkaimmat päätevahvistimet, joihin on tullut henkilökohtaisella tasolla törmättyä. Ja yhdet raskaimmista.
Onneksi Knif Rauman on ymmärtänyt hinnoitella vain tilauksesta toimitettavat 845:t ulottumattomiini. Niiden nostelu kun olisi myrkkyä selkävaivaiselle. Toisaalta: vanhassa ja hatarassa puutalossa asuvana osaisin kyllä arvostaa päätteiden lämmön- ja valontuottoa pimeinä talvi-iltoina.
Knif Rauman 845
Hinta: 25 000 €/pari
Lisätietoja: knifrauman.com
Mitat (l x k x s): 27 x 33 x 58 cm
Paino: 30 kg/kpl
Tulot: 1 x rca
Lähdöt: Naparuuvit
Muuta: Etuasteen triodi/pentodi-kytkin, valettu alumiinikotelo, biasjännitteen putkikohtainen mittarointi ja säätö
Valmistajan ilmoittamat tekniset tiedot
Teho: 40 W A-luokka/70 W AB-luokka
Taajuusvaste: 5-35 000 Hz (±1 dB) triode