Jussi Arvio
Roon Nucleus -musiikkiserveri
Roon-ohjelmisto on herättänyt paljon keskustelua. Jokin aika sitten julkaistu Nucleus on osaltaan lisännyt vettä myllyyn. Missä mennään nyt, ja mikä Nucleus on?
Roonin kasvava suosio on helppo ymmärtää. Kehitysaskeleet ovat olleet suuria ja asiakaslähtöisiä. Määrätietoinen kehityssuunta on voittanut puolelleen myös laitevalmistajat. Jos tuore striimeri ei syntyessään sisällä Roon-tukea tai lupausta tulevasta, voidaan laitteelle ennustaa lyhyt elinkaari.
Mikäli Roon ei ole tuttu juttu, niin tässä tiivistetty peruspaketti: Kyseessä on ohjelmisto, joka asennetaan tietokoneelle. Ohjelmisto yhdistää kotiverkon (nas, usb-levy, iTunes-kirjasto) sekä haluttaessa erikseen hinnoitellun striimauspalvelu Tidalin yhden katon alle. Musiikki on soitettavissa yhden käyttöliittymän kautta kaikkiin samassa verkossa oleviin Roon-yhteensopiviin laitteisiin.
Tapa, jolla Roon hyödyntää metadataa, on ainutlaatuinen. Usein puhutaankin Roon-kokemuksesta. Artisteista avautuu haluttaessa biografioita kuvineen ja tietoineen, ohjelma ehdottaa kuulijalle profiilin mukaisia uusia levyjä tai aloittaa haluttaessa eräänlaisen radiokanavan soitetun musiikin perusteella ja niin edelleen. Tämän artikkelin tila ei riittäisi kaiken kertomiseksi.
Tiivistettynä Roon pesee kaikki tiedossani olevat musiikin hallintasovellukset ja saa useimmat vaikuttamaan parhaimmillaankin kivikautisilta. Lisäksi se on osoittautunut erittäin vakaaksi. Jos jostakin pitäisi marista, niin käyttöliittymä on suunniteltu ensisijaisesti sormivetoisille laitteille eli älypuhelimille ja tableteille. Kokemuksella on myös hintansa; vuotuisesta lisenssistä köyhtyy 119 dollaria ja elinikäisestä käyttöoikeudesta 499 dollaria.
Asian ytimessä
Roon-tuettujen laitteiden ja valmistajien määrä on alati kasvava. Lisäksi tuettuna ovat esimerkiksi Sonos- sekä AirPlay-ympäristöt. Perusasiat ovat kunnossa; musiikki striimataan täydellä laadulla, ja tuki löytyy myös sekä pcm- että dsd-hires-tiedostoille. Ohjelmassa on tehokas dsp-ydin, jonka avulla voidaan haluttaessa suorittaa signaalin ylinäytteistys tai huonekorjaus.
Roon vaatii toimiakseen Core- eli ydintoimintojen asennuksen. Asennuspaketin saa valmistajan sivuilta, ja alustoiksi käyvät sekä Windows sekä MacOS. Itse olen käyttänyt ikääntyvää iMac-konetta (Mid 2010, 3,06 Intel Core i3, 8GB), joka on hoitanut tonttinsa ongelmitta, jos tietokoneesta niin voi sanoa.
Kaikki eivät kuitenkaan halua ylläpitää tietokonetta, asennella sitä ja päivitellä tätä, vaan arvostavat valmiiksi optimoitua ja säätövapaata ratkaisua. Laitetta, joka hoitaa vain Roonin vaatimat prosessit ilman mitään turhaa. Heitä ajatellen valmistaja on tuonut markkinoille Nucleuksen.
Kyseessä on äänetön, passiivijäähdytetty, räätälöidyllä Linuxilla ja Roon Corella optimoitu minikokoinen tietokone. Fiksuus on siinä, että sekä rauta- että softatuotteistus on kaikin puolin loppuun saakka harkittua. Niinpä loppukäyttäjä ei joudu beta-testaajan tai nippelidippaajan rooliin.
Kahden tarjolla olevan version ero on lihaksissa: Intel i3- tai i7-prosessori ja neljä tai kahdeksan gigaa keskusmuistia. Yhteistä on kotelon lisäksi 64 gigatavun ssd-muisti, joka on omistettu Core-ohjelmistolle. Lisäksi molemmissa on sisällä paikka ylimääräiselle 2,5 tuuman levylle.
Valinta kulminoituu omaan tarpeeseen. Jos pärjäät kuudella toistovyöhykkeellä, et kaipaa rajuja dsp-korjauksia ja dsd-ylinäytteistystä samaan aikaan ja musiikkikirjastosi on maksimissaan 12 000 albumia, niin perus-Nucleus 1 550 euron hintalapulla riittää. Muussa tapauksessa kannattaa investoida Plus-version tarjoamaan lisävääntöön hintaan 2 600 euroa. Testiin valikoitui perusversio.
Tiivistettynä Roon pesee kaikki tiedossani olevat musiikin hallintasovellukset ja saa useimmat vaikuttamaan parhaimmillaankin kivikautisilta. Lisäksi se on osoittautunut erittäin vakaaksi.
Valmis tuote
Kotelo on kokoisekseen painava (2,5 kilogrammaa) ja erittäin tyylikäs. Yhdestä alumiinikappaleesta työstettyä Nucleusta luulisi jäähdytysprofiilin ja muotoilun ansiosta päätevahvistimeksi. Tumman harmaa ilmiasu viittaa sekin hifiin. Edessä ei ole edes lediä ilmaisemassa laitteen päällä oloa.
Kaikki liitännät on sijoitettu laitteen taakse. Taustavalaistun virtapainikkeen lisäksi paneelista löytyy ulkoisen smps-virtalähteen otto, hdmi, rj45-verkkoliitäntä, kaksi usb3-liitäntää sekä Thunderbolt.
Hdmi tukee monikanavaääntä ja usb:t ulkoisia muistitikkuja sekä ulkoista da-muunninta. Viimeksi mainittu mahdollistaa Nucleuksen käytön äänilähteenä erillisen Roon End Pointin eli yhteensopivan striimerin sijaan. Thunderbolt-liitäntä on varattu tulevaisuuden tarpeisiin eikä ollut käytössä testinaikaisella ohjelmistolla. Langattomuutta ei ole katsottu tarpeelliseksi. Yksi pieni puute Nucleuksessa on; siinä ei ole toista rj45-liitäntää striimerin ketjuttamiseksi.
Käyttöönotto on todella helppoa. Laite kytketään sähkö- ja dataverkkoon, käynnistetään ja varmistetaan, että saatavilla on jokin laite sen hallintaa varten (älypuhelin, tabletti tai tietokone). Laitteen on oltava samassa verkossa. Lisäksi edellytetään, että asiakkaalta löytyy aktiivinen Roon-tili.
Roon näyttää asetusikkunassa kaikki saatavilla olevat Core-yksiköt. Vain yksi niistä voi olla kerralla aktiivinen. Omassa tapauksessani iMac on normaalisti tilini virallinen Core-yksikkö. Vaihto Nucleukseen kävi hiirtä klikkaamalla. Sama kävisi myöhemmin, jos poistaisin Nucleuksen.
Tässä vaiheessa Roonille kerrotaan myös, että mistäpäin verkkoa löytyvät musiikkikansiot. Samalla syötetään mahdollisen Tidal-tilin käyttäjätunnus ja salasana. Selkeän ja helpon prosessin jälkeen Roon alkaa indeksoida musiikkikirjastoa. Riippuen tiedostojen määrästä tähän voi kulua reippaasti aikaa.
Entäpä ne erot? En havainnut mitään äänenlaadullista eroa aiempaan. Suora vertailu ei tosin onnistunut, sillä vain yksi Core voi olla kerralla käytössä. On syytä mainita, että valmistajan myyntipuheet eivät nojaa äänenlaatuun vaan kokonaisvaltaiseen suorituskykyyn, helppouteen ja turvallisuuteen.
Syntyikin vaikutelma, että musiikkikirjasto toimi aiempaa jouhevammin. Mene ja tiedä. Erot, jos niitä oli, olivat kuitenkin mitättömiä. Voi olla, että tilanne muuttuisi, jos saisin aikaiseksi digitoida seuraavat kuutisen tuhatta levyä kirjaston kasvattamiseksi.
Koska iMac alkoi jo ennen testiä osoittaa ikääntymisen merkkejä enkä kaivannut ylimääräistä seikkailua, tein arvovalinnan. Päätin pitää testikappaleen. Niin ja kuluttaahan se vähemmän virtaa kuin aiempi kone, joten hiilijalanjälkeni pieneni juuri.
Uudempaa rautaa
Kova hankintahinta herättää varmasti kysymyksen, että onko Nucleus hintansa arvoinen? Halvemmalla saisi tehokkaan ja monipuolisen Intel NUC -koneen ja pihvilihaa pariksi viikoksi.
On se. Kaiken kaikkiaan ostaja saa vastineeksi mielenrauhaa. Valmistajan optimoima ja hioma järjestelmä on kiistatta paras alusta tulevia päivityksiä sekä mahdollisia vikatilanteiden selvittelyjä ajatellen. Lisäksi selkeästi brändätty tuote säilyttää jonkinlaisen jälleenmyyntiarvon.
Roonin puukottamana tiedostohallinta on sekin hoidettu tavallista fiksummin. Käyttöjärjestelmä on jaettu kolmeen osaan: boottiosioon, sovelluksiin ja dataan. Tämä suojaa erilaisilta käyttäjälähtöisiltä ongelmatilanteilta. Esimerkiksi päivitystä ei voi vahingossa pilata sammuttamalla konetta kesken kaiken ja niin edelleen.
+ Äänetön | Mekaaninen toteutus | Ulkonäkö | Optimoitu toiminta