valmistaja
Pekka Tuomela
Pellavaa ja berylliumia, Focal Kanta No2
Kanta on ranskalaisen Focalin uusin high end -kaiutinsarja. Testasimme tuoreeltaan sen ensimmäisen mallin. Kaiuttimessa on kiinnitetty erityistä huomiota kotelon ja elementtikalvojen materiaaleihin.
Focal on panostanut vahvasti huippukaiuttimiin. Valmistajan Utopia-lippulaivoilla on pitkät perinteet, pari vuotta sitten se toi markkinoille ensimmäiset Sopra-mallit, ja lisäksi on tarjolla laaja Electra-sarja.
Uusin vaihtoehto on Kanta, jonka ensimmäinen malli No2 sijoittuu hinnallisesti kahden kalleimman Electran väliin. Kanta-sarjaa suunniteltaessa tavoitteena on ollut yhdistää pitkälle hiottu tekniikka tyylikkääseen muotoiluun.
Koteloon panostettu
Kanta No2 on huippukaiuttimeksi solakan oloinen. Kaksivärisyys keventää ulkoasua ja tuo valinnan mahdollisuuksia. Kyljet ja takaosa ovat joko pähkinäpuuviilua tai pianolakattu mustaksi. Kumpaankin voi yhdistää neljä eri etuosan väriä. Työn laatu antaa erinomaisen vaikutelman.
Kaiuttimen 55 millin paksuinen etuosa on valmistettu uudentyyppisestä tiheästä polymeerista, joka on jäykempää ja paremmin vaimennettua kuin mdf-levy. Haitallinen diffraktio on minimoitu pyöristyksin, eikä elementtien ympärillä ole heijastuksia aiheuttavia kohoumia. Etulevyssä on diskantin korkeudella taite, jotta elementtien etäisyydet kuuntelupaikalle olisivat yhtä suuret. Suojukset kiinnittyvät magneettien avulla.
Varsinainen kotelo on monikerroksista puuta, ja yläpinnalla on lasilevy. Pohjaan kiinnitettyjen tukijalkojen ja piikkien avulla kaiutin pysyy tukevasti paikoillaan. Kaiuttimessa on kaksi runsaasti mitoitettua refleksiputkea, toinen edessä ja toinen takana. Putkien viritystaajuudet ovat erisuuruiset ja niiden päät ovat pyöristetyt. Kahden viritystaajuuden tarkoituksena on pehmentää siirtymistä elementeiltä refleksitoiminnolle ja vähentää taipumusta kapea-alaisiin korostumiin huoneessa.
Yhdistelmä koettua tekniikkaa
Toimintaperiaatteeltaan Kanta on kolmitie, jossa on kaksi bassoelementtiä. Bassojen ja keskiäänisen kartiomateriaali on lainattu edullisemmasta Aria-sarjasta. Focal käyttää siitä nimitystä Flax, joka tulee englannin pellavaa tarkoittavasta sanasta. Kartiot ovat molemmin puolin lasikuitukerroksella päällystettyä pellavakuitua. Yhdistelmämateriaalin etuina kerrotaan olevan keveys, jäykkyys ja suuri sisäinen vaimennus.
Keskiäänisen reunuksessa on Supra-mallien tavoin kaksi harjannetta. Ne muodostavat viritetyn massan avulla vaimentimen. Se estää kartion pintaa pitkin kulkevia värähtelyjä heijastumasta reunuksesta, minkä ansiosta resonansseja ei pitäisi syntyä. Magneettipiirissä on oikosulkurengas, joka pitää induktanssin vakaana erisuuruisilla tehoilla. Tämä ominaisuus on myös bassoelementeissä.
Diskantin kalvo on muodoltaan käänteinen kalotti ja se on valmistettu berylliumista Utopia-Evo-mallien tapaan. Kalvon läpimitta on 25 mm, mutta puhekela on 19-millinen. Siten kalvoa ei liikuteta reunoilta vaan hieman keskemmältä, koska näin voima kohdistuu siihen tasaisemmin.
Berylliumista valmistettu käänteinen kalotti on suojattu metalliverkolla. Säteilykuviota on hienosäädetty pienen upotuksen avulla.
valmistaja
Käänteiskalotin akustinen kuormitus on toteutettu suuren vaimennetun takatilan avulla, jotta se vaikuttaisi mahdollisimman vähän kalvon toimintaan. Elementin edessä on metallinen kiinteä suojaverkko, ja se on asennettu hieman upotettuna etulevyyn. Upotuksen reunat on pyöristetty.
Liitinpaneelissa on yksi pari naparuuveja, joihin sopivat paksutkin paljaat johdot ja banaani- tai haarukkaliittimet. Riittävän kookkaat, hyvin muotoillut nupit helpottavat kaapelin kunnollista kiristämistä.
Tasaisesti suuntaava
Kantan taajuusvasteet kertovat elementtien laadusta; ikäviä resonansseja ei ole. Myös suuntaavuus on hyvin hallinnassa. Jakotaajuuden kohdalla on kuitenkin kaikissa vasteissa pieni vaimentuma.
Takasivulla on toinen refleksiputki. Kaapelin kytkentä onnistuu helposti tukevien naparuuvien ansiosta.
valmistaja
Herkkyys on keskimäärin 90 desibeliä. Siihen nähden bassovaste ulottuu melko alas. Matalien taajuuksien yleistaso on suurehko.
Lisäviive on tavanomaista luokkaa kolmitiekaiuttimelle. Diskantin toisto on ajallisesti keskialuetta edellä huolimatta valmistajan pyrkimyksistä etäisyyserojen tasaamiseen etulevyn muotoilun avulla.
Impedanssi on melko vaativa alhaisen minimiarvon ja bassoalueen suurten vaihekulmien takia. Siten kumppaniksi sopivat parhaiten virranantokykyiset puolijohdevahvistimet.
Iskevä ja muheva ääni
Kuuntelijat olivat harvinaisen yksimielisiä Kanta No 2:n äänestä: se on jämäkkä, erotteleva ja mukavasti eteenpäin rullaava. Sointi on avoin, ja läsnäolon tunne välittyy hyvin. Dynamiikka antaa erinomaisen vaikutelman. Mukana on aavistus loudness-tyylistä sävyä – diskantin kirkkautta ja bassojen liiallista muhevuutta. Viimeksi mainittu ominaisuus on kuitenkin lievä, ja sen merkitys riippuu kuuntelijan mausta sekä kuunteluhuoneesta.
Nautittava kokonaisuus
Kanta No2 osoittaa vakuuttavasti, kuinka Focal paneutuu yläpään malliensa toteutukseen. Hiotut yksityiskohdat luovat arvokkaan oloisen ja tyylikkään kokonaisuuden. Äänellisesti mehevä, raikas ja dynaaminen Kanta ei ole aivan huippuneutraali, mutta se on hyvällä maulla viihdyttäväksi ja nautittavaksi viritetty. Kaiutin toimii miellyttävästi monenlaisella musiikilla sekä äänekkäässä että hiljaisemmassa kuuntelussa. Sijoitusta valittaessa on kuitenkin syytä ottaa huomioon bassojen muhkeuden pitäminen aisoissa. Suurehko huonetila on suositeltava.
Mauri Eronen
Mauri Eronen
Kuunteluarviot
Mauri Eronen:
Rullaava ja avoin äänimaailma tarjoavat superviihdyttäviä hetkiä niin rauhalliseen kuin seinät kaatavaan kuunteluunkin. Syvyyssuunnassa ulotteikas äänikuva säilyttää solistin erinomaisesti fokuksessa. Läskibasso mäjähtää kuin livenä. Ylemmillä bassoilla on reippaasti energiaa, mutta toisaalta matalien ja korkeiden reilu annostelu sopivat kokonaisuuteen. Hieman puhdasoppisuudesta poikkeava lopputulos ei tässä tapauksessa aiheuta lainkaan negatiivia fiiliksiä. Ääni on kookas, mehevä, dynaaminen ja kaikin verroin raikkaan koukuttava. Toistossa onkin paljon samaa vapautunutta otetta kuin aiemmin testatussa Focal Aria 948:ssa. Kaikkea vain on enemmän, varsinkin kahlitsematonta dynamiikkaa.
Heikki Kivelä:
Ääneltään melko jäntevä kaiutin. Kaikilla herkullisimmilla kaistoilla tuntuu olevan ripaus huomiota herättävää ja luonteikasta ekstraenergiaa, mutta toisto pysyttelee kuitenkin sivistyneesti irti totaalisesta loudness-tööttäyksestä. Kaikista hurjinta on kaiuttimen tarkka ja ansiokas mikrodynamiikan esitystapa, joka todellakin pääsee oikeuksiinsa isolla kädellä ääntä annostelevassa toteutuksessa. Stereokuvan suhteen meno ei ole äärimmäisen täsmällistä tai vahvasti syvyys- ja leveysakseleille painottuvaa, vaan äänimaailma on enemmänkin sisäänsä kietovaa ja upottavaa sorttia. Kuuntelupaikan ja kaiuttimien välinen etäisyys merkitsee tässä luonnollisesti paljon, joten tilaa ja toistoa on hyvä tunnustella avoimin mielin sekä korvin. Refleksiaukon tulppaaminen voi tulla jossain vaiheessa raskasbassoisimmalla materiaalilla vastaan, mutta se ei merkittävästi keikuta venettä suuntaan tai toiseen. Yleensä toiston detaljirikkaus ja teräväpiirtoisuus varsinkin ronskimmalla äänenvoimakkuudella lisää kuuntelumielenkiintoa mutta alkaa myös rasittaa korvia. Tässä kaiuttimessa jälkimmäinen vaikutus loistaa ilahduttavasti poissaolollaan. Erittäin menevä ja maukas kaiutin rohkeilla ja suurilla äänivaroilla.
Mikael Nederström:
Tymäkkä, läsnäoleva ja mukavasti rullaava soundi, jossa on vain hitunen ylimääräistä jytyä bassopäässä ja sähäkkyyttä yläpäässä. Tämä tuo hiukan loudness-henkeä mukaan ääneen. Toisaalta tällainen kaupallinen balanssi sopii hyvin keskialueeltaan turhan nasaaliksi vedetyille äänitteille. Diskantti soi kirkkaasti ja erottelevasti mutta samalla siististi. Vanhojen äänitysten taustakohina kuuluu selvästi. Lautaset kuulostavat oikeasti peltisiltä eikä muovisilta, rumpu paukahtaa auktoriteetilla. Joillakin sähköbassolinjoilla saattaa kuulua aavistus kumua, mutta se voi olla myös huonesidonnainen ilmiö. Kodo-rummuissa on mukavasti mukana auktoriteettia myös matalammissa iskuissa. Kokonaisuus on oikein toimiva kaikenlaiselle musiikille. Tässä tapauksessa painotus on silti enemmän soundin viihteellisessä kuin ryppyotsaisen uskollisessa toistossa.
Mauri Eronen