Mat­ti Ko­mu­lai­nen kävi va­jaa vuo­si sit­ten tu­tus­tu­mas­sa Es­te­lo­niin. Kat­ta­va ku­vaus val­mis­ta­jan taus­tas­ta, suun­nit­te­lu­fi­lo­so­fi­as­ta ja mal­lis­tos­ta löy­tyy Hi­fi­maa­il­man nu­me­ros­ta 8/2017. Kiin­nos­tu­nei­den kan­nat­taa kai­vaa leh­ti esiin. Nyt ko­kei­luun saa­tiin al­ku­pään mal­li, siro kau­no­kai­nen YB.

Es­te­lo­nin tun­nus­merk­ki on näyt­tä­vä muo­toi­lu. Se ei ole it­se­tar­koi­tus vaan kei­no tar­jo­ta kai­u­ti­ne­le­men­teil­le mah­dol­li­sim­man elo­ton alus­ta sekä aut­taa si­joit­ta­maan ne tois­ton kan­nal­ta so­pi­vas­ti. YB:n kaar­tu­vien muo­to­jen an­si­os­ta sa­man­suun­tai­sia sei­so­via aal­to­ja ai­heut­ta­via sei­nä­miä ei ole. Mo­ni­mut­kai­set ra­ken­teet saa­daan syn­ty­mään pai­ne­va­la­mal­la ko­te­lot kom­po­sii­tis­ta. Es­te­lo­nin ar­vok­kaim­mis­sa mal­leis­sa käy­te­tään Ac­cu­to­nin hin­ta­via ke­raa­mi­sia ja ti­mant­ti­sia ele­ment­te­jä.

Bas­so on SEAS:n 8-tuu­mai­nen alu­mii­ni­kar­tio, ja 5,25 tuu­man pa­pe­ri­kar­ti­o­kes­ki­a­lue sekä tuu­man be­ryl­lium­dis­kant­ti tu­le­vat ScanS­pe­a­kil­ta. Kes­ki­a­lu­een ke­vy­en pa­pe­ri­kar­ti­on re­so­nans­sit saa­daan pa­rem­min ku­riin te­ke­mäl­lä kar­ti­oon lii­mal­la jäy­kis­tet­ty­jä viil­to­ja. Ele­men­tit ja ja­ko­suo­ti­men ar­vot so­vi­te­taan yh­teen yk­si­löl­li­ses­ti mit­taa­mal­la.

Bas­sot on si­joi­tet­tu epä­sym­met­ri­ses­ti ko­te­lon si­vuil­le. Kos­ka YB on tar­koi­tet­tu toi­mi­maan myös pie­nem­mis­sä ti­lois­sa, vä­hen­ne­tään hei­jas­tuk­sia si­vu­sei­nis­tä si­joit­ta­mal­la ele­men­tit si­sään­päin. Si­säi­nen joh­do­tus ja yh­del­lä ruu­vil­la ki­ris­tet­tä­vät liit­ti­met tu­le­vat Ku­ba­la-Sos­nal­ta.

YB on yk­sin­ker­tai­ses­ti kau­nis. Ko­kei­lus­sa ol­leen pa­rin vii­meis­te­ly oli hin­taa hie­man nos­ta­va kiil­to­val­koi­nen. Vaih­to­eh­toi­na ovat mus­ta, pu­nai­nen tai samp­pan­ja.

Käyt­tö­oh­jeen mu­kaan so­pi­va kuun­te­lu­e­täi­syys on suun­nil­leen sama kuin kai­ut­ti­mien vä­li­nen etäi­syys. Etäi­syys lä­him­pään hei­jas­ta­vaan pin­taan tu­li­si ol­la vä­hin­tään met­ri ja kai­u­tin­pään sei­nään yli puo­li met­riä, kui­ten­kin niin, et­tei­vät edel­lä mai­ni­tut etäi­syy­det ole kes­ke­nään sa­mat. So­pi­van kuun­te­lu­ti­lan kook­si val­mis­ta­ja ker­too 16–45 ne­li­ö­met­riä.

Pis­te­taa­juus­mit­taus­ten ja kuun­te­lun pe­rus­teel­la YB:t aset­tui­vat hi­ve­nen yli kak­si met­riä pää­ty­sei­näs­tä ja 1,1 met­rin pää­hän oi­ke­as­ta si­vu­sei­näs­tä. Pa­ras kuun­te­lu­e­täi­syys oli koh­ta­lai­sen lä­hel­tä, 2,7 met­rin pääs­tä, kun kai­ut­ti­mien vä­liä oli 2,2 met­riä. Kau­em­paa kuun­nel­les­sa asi­at ei­vät olen­nai­ses­ti pa­ran­tu­neet. Kai­ut­ti­mien suun­taa­mi­seen kan­nat­ti näh­dä vai­vaa, kos­ka sil­lä oli sel­vä vai­ku­tus ää­ni­ku­van le­vey­teen ja sii­hen, kuin­ka kes­kel­le tai le­ve­äl­le esiin­ty­jät si­joit­tui­vat.

Help­po

YB:n tois­toa lei­maa il­ma­vuus ja miel­lyt­tä­vä lä­pi­nä­ky­vyys. Ää­ni on poik­keuk­sel­li­sen avoin, ja mu­siik­ki soi us­kot­ta­vas­ti kai­ut­ti­mien vä­li­ses­sä ti­las­sa niin, et­tä pai­no­pis­te on hie­man kai­ut­ti­mien kes­ki­lin­jas­ta taak­se­päin. Hy­vin on­nis­tu­nut akus­ti­nen ää­ni­tys ja tek­ni­set kik­kai­lut vie­vät ää­ni­ku­vaa tai yk­sit­täi­siä ää­niä rei­lus­ti taak­se­päin. Mut­ta jos mik­saus on ve­det­ty pin­taan, ei YB sitä muu­ta.

Ko­ros­tu­ma­ton erot­te­lu­ky­ky on YB:n vah­vuus, vaik­ka se ei ole su­pe­ra­na­lyyt­ti­nen. Enem­män kai­u­tin ker­too, et­tä nyt oli­si täl­lais­ta kuun­nel­ta­vaa. Luon­tee­no­mais­ta on enem­män kuun­nel­ta­vuus kuin mo­ni­to­ri­mai­nen kai­ken ana­ly­soin­ti.

YB:n tois­toa lei­maa il­ma­vuus ja miel­lyt­tä­vä lä­pi­nä­ky­vyys. Ää­ni on poik­keuk­sel­li­sen avoin, ja mu­siik­ki soi us­kot­ta­vas­ti kai­ut­ti­mien vä­li­ses­sä ti­las­sa niin, et­tä pai­no­pis­te on hie­man kai­ut­ti­mien kes­ki­lin­jas­ta taak­se­päin.

Miel­lyt­tä­vyy­del­lä on kui­ten­kin myös kään­tö­puo­len­sa. Mo­nil­la tal­len­teil­la tois­to on tar­peet­to­man koh­te­li­as­ta. Esi­mer­kik­si 22-Pis­te­pir­kon Ele­ve­nin pa­rin en­sim­mäi­sen kap­pa­leen tu­lee soi­da kaik­kea muu­ta kuin kau­niis­ti. Ke­räs­ten ja kump­pa­nei­den mu­si­soin­tiin usein kuu­lu­va kar­heus jäi mat­kal­le. Sitä vas­toin sa­mal­la le­vyl­lä ole­va, kai­kin puo­lin kau­niis­ti teh­ty Be­au­ti­ful Mor­ning soi kuin he­räi­si hei­nä­kuun hel­le­päi­vän aa­muun.

Ko­vin tu­tuk­si tul­leen Ash­ke­na­zyn joh­ta­man Si­be­liuk­sen 4. sin­fo­ni­an muu­ta­mat al­ku­mi­nuu­tit soi­vat cd:n al­ku­vuo­sil­le tyy­pil­li­ses­ti. Viu­lu­jen viil­tä­vät for­tis­si­mot käy­vät kor­viin, ja pa­suu­na­kuo­ron voi­ma tu­lee sy­liin. Es­te­lo­nit tois­ti­vat nämä lä­hes riit­tä­vän häi­jys­ti. Sa­man sin­fo­ni­an nel­jän­nes­sä osas­sa YB ava­si soit­ta­jis­ton te­ke­mi­set sekä ksy­lo­fo­nin, kel­lo­pe­lin, kla­ri­ne­tin ja vas­ki­pu­hal­ti­mien sä­vyt eri­no­mai­ses­ti.

Useil­la le­vyil­lä pi­a­non sä­vyt tois­tui­vat muu­ten us­kot­ta­vi­na, mut­ta sen ala­re­kis­te­ri jäi ke­vy­ek­si. Ke­vy­es­ti soi­van for­te­pi­a­non luon­ne sekä Mo­zar­tin ai­kai­sin soit­ti­min pe­laa­van or­kes­te­rin inst­ru­ment­tien nu­hai­set soin­nit tois­tui­vat oi­ke­an oloi­si­na.

Lau­la­jat Joan Ba­e­zis­ta Soi­le Iso­kos­keen toi­mi­vat hy­vin. Ba­e­zin Di­a­monds And Rus­tin oma­laa­tui­ses­sa ää­ni­tyk­ses­sä hä­nen ää­nen­sä ba­lans­si oli var­sin luon­nol­li­nen, mut­ta YB toi sel­väs­ti esiin taus­tal­la ole­van, soit­ti­mien ki­li­se­väk­si ja yli­he­le­äk­si ve­de­tyn soin­nin. Eh­kä muu­si­kot ovat ol­leet ko­ko­naan eri stu­di­os­sa eri ai­kaan, tai eh­kä ää­ni­hen­ki­lö tai tuot­ta­ja ei­vät ole ol­leet valp­paa­na.

YB pys­tyy tar­vit­ta­es­sa rie­muk­kaa­seen me­noon. Nie­mi­nen & Lit­ma­nen sven­ga­si­vat esi­kois­le­vyl­lään kuin ke­väi­nen hir­vi (ko­keil­kaa vaik­ka­pa Leo Jo­ke­la [bai­laa Ka­las­ta­ja­tor­pan pyö­re­äs­sä sa­lis­sa vuon­na 1969]).

YB ei ole lii­an kir­kas, mut­ta ylem­pi alue edel­lä se me­nee. Tä­män no­tee­ra­si­vat useim­mat kuun­te­li­jat, jois­ta to­sin ku­kaan ei kui­ten­kaan pi­tä­nyt tätä pul­ma­na. Jou­set ja vas­ket soi­vat kirk­kaas­ti mut­tei kor­viin käy­väs­ti. Ja ylä­pään ta­sa­pai­noa pys­tyi sää­tä­mään kai­ut­ti­men suun­tauk­sel­la.

Oman li­sän­sä ylei­seen miel­lyt­tä­vyy­teen tuo kes­ki­a­lu­een lie­vä vai­meus ver­rat­tu­na dis­kant­ti­pää­hän. Ei se YB:stä anee­mis­ta teh­nyt, mut­ta mu­siik­ki oli­si kai­van­nut li­sää elä­vyyt­tä sekä me­huk­kuut­ta. Tämä kuu­lui sel­väs­ti vaik­ka­pa sel­loil­la, pu­hal­lin­sek­ti­oil­la tai säh­kö­ki­ta­ran mu­reu­den loi­ve­ne­mi­se­na. Ky­sees­sä ei si­nän­sä ole YB:n ko­vin pääl­le tun­ke­va omi­nai­suus, mut­ta pi­tem­män pääl­le tur­han mo­nel­la le­vyl­lä huo­maa kai­paa­van­sa edel­lä mai­ni­tul­le alu­eel­le li­sää sä­vyk­kyyt­tä.

Li­sää jä­reyt­tä

Kuun­te­li­jat oli­vat kes­ke­nään sa­maa miel­tä YB:n pa­ran­nus­koh­dis­ta. Sel­vin oli toi­ve saa­da an­nos jy­ke­vyyt­tä ma­ta­lan pään tois­toon – sii­tä huo­li­mat­ta, et­tä bas­so­tois­to on muu­ten mal­li­kas­ta. Eräs kä­vi­jä to­te­si sen ole­van säh­köi­sel­lä mu­sii­kil­la har­vi­nai­sen na­pak­kaa. Bas­sos­sa on myös mu­ka­vas­ti sä­vyk­kyyt­tä, ja kont­ran soin­ti sekä säh­kö­bas­son na­rah­te­lut vä­lit­tyi­vät hy­vin. To­sin tö­mä­käk­si ve­det­ty bas­so-osas­to sai kai­ut­ti­men sa­tun­nai­ses­ti ku­mi­se­maan.

Tois­to ulot­tuu val­mis­ta­jan mu­kaan 30 hert­siin, ja pis­te­taa­juuk­sil­la mi­tat­tu­na 25 hert­siä kuu­lui vie­lä koh­tuul­li­ses­ti. Käy­tän­nös­sä bas­so­a­lu­een yleis­ta­so oli ko­kei­lu­ti­las­sa hie­man muu­ta alu­et­ta ke­vy­em­pi

Mus­sorgs­kyn Näyt­te­ly­ku­vil­la (ur­kuih­me Jean Guil­lou) alim­mat jal­ki­ot jäi­vät pii­loon, vaik­ka muu­ten YB:t te­ki­vät hy­vän ur­ku­soun­din. Sama rok­ki­puo­lel­la tai sii­nä, kun Joan Ba­e­zin Brot­hers in Arm­sin lo­pun inst­ru­men­taa­li­o­suus me­net­tää osan luon­tees­taan, kos­ka rum­pu­jen pot­ku ja ma­ta­lal­le ve­det­ty­jen säh­kö­ur­ku­jen alue jää lai­me­ak­si. Si­ten rei­pas­ta is­kua, mu­nas­kui­hin ulot­tu­vaa vään­töä, tran­sient­tien rä­väk­kyyt­tä ja nii­den kal­tais­ta dra­maat­ti­suut­ta voi­si ol­la enem­män.

YB:n tois­to on luon­teel­taan so­lak­kaa, ja mas­sii­vi­seen me­noon tar­vit­ta­vaa jä­reyt­tä sai­si ol­la enem­män. Mu­siik­ki­tyy­pis­tä ja -maus­ta riip­pu­en tämä saat­taa ol­la useim­mil­le YB:n pa­ras puo­li, sii­nä mis­sä joil­le­kin se on ra­joi­te.

Ään­tä ja tyy­lik­kyyt­tä ar­vos­ta­val­le

Täs­sä ko­kei­lus­sa ja täl­lä lait­teis­tol­la YB soi kaut­ta lin­jan hel­pos­ti ja kor­va­ys­tä­väl­li­ses­ti. Se toi­mii vai­vat­to­mas­ti lä­hes kai­ken­lai­sel­la mu­sii­kil­la, vaik­ka alem­pi kes­ki­a­lue jää hie­man taa­em­mak­si. YB:n tois­to on luon­teel­taan so­lak­kaa, ja mas­sii­vi­seen me­noon tar­vit­ta­vaa jä­reyt­tä sai­si ol­la enem­män. Mu­siik­ki­tyy­pis­tä ja -maus­ta riip­pu­en tämä saat­taa ol­la useim­mil­le YB:n pa­ras puo­li, sii­nä mis­sä joil­le­kin se on ra­joi­te.

Kun maa­han­tuo­jal­la on edus­tuk­ses­saan myös B&O, saat­taa hy­vin­kin ol­la, et­tä Es­te­lon on pä­te­vä vaih­to­eh­to heil­le, jot­ka ar­vos­ta­vat B&O:n muo­toi­lua mut­ta ei­vät ha­lua läh­teä sil­le tiel­le.

Saat­taa ol­la, et­tä YB jäi pie­nek­si mel­ko isoon kuun­te­lu­ti­laan, jos­sa yh­te­näis­tä alu­et­ta on las­ku­ta­vas­ta riip­pu­en 60–70 ne­li­ö­met­riä. Tätä tu­kee se­kin, et­tä val­mis­ta­ja ker­too YB:n ole­van tar­koi­tet­tu pie­nem­piin ti­loi­hin. Isom­paan tar­pee­seen mal­lis­tos­sa on run­saas­ti vaih­to­eh­to­ja, jois­ta yh­tä kiin­nos­ta­vaa on tar­koi­tus ko­keil­la tuon­nem­pa­na.

Muo­toi­lu on hie­no, sa­moin vii­meis­te­ly. YB:n hin­taan on tar­jol­la vaih­to­eh­to­ja, mut­ta ei näin tyy­lik­käi­tä.

Toi­sel­la kor­val­la: Mi­ka­el Ne­derst­röm

Miel­lyt­tä­vän ta­sai­nen ja sä­vy­käs soun­di. Ää­ni on avoin, ta­sa­pai­noi­nen ja mel­ko kir­kas ole­mat­ta kui­ten­kaan ra­sit­ta­va. Lau­lu­ää­net soi­vat il­ma­vas­ti ti­las­sa, ja ki­ta­ran nä­pyt­te­lyis­sä on so­pi­vas­ti läm­pöä ja il­maa. Ää­ni­ku­va on enem­män­kin le­ve­äl­lä pens­se­lil­lä yh­te­näi­sek­si maa­lat­tu kuin veit­sel­lä vii­pa­leik­si lei­kat­tu. Var­sin­kin kui­vil­la stu­di­oää­ni­tyk­sil­lä lem­peä ote tuo hiu­kan eloa mu­kaan mu­siik­kiin. Me­tal­li­ca soi elä­väs­ti ja ir­to­nai­ses­ti. Ava­ra ote mu­siik­kiin toi­mii muu­ten­kin kuin ste­re­o­na. Mo­ni­ka­na­vai­sel­la Bac­hin Mag­ni­fi­cat-le­vyl­lä ti­lan­tun­tu on eri­no­mai­nen, ja koko ta­ka­sei­nä täyt­tyy or­kes­te­ril­la. Soin­ti­ba­lans­si saat­taa ol­la hi­tu­sen kes­kim­mäi­sil­le taa­juuk­sil­le kal­lel­laan, mut­ta tämä ei kuu­lu sel­vä­nä vä­rit­ty­mä­nä vaan enem­män­kin ää­ri­päi­den lii­oit­te­le­mat­to­muu­te­na ja lie­vä­nä ohuu­te­na joil­la­kin näyt­teil­lä.

Ko­vim­mat is­kut saa­vat bas­so­e­le­men­tin sä­röil­le, jo­ten sub­ba­ri on ko­vem­mal­le luu­kut­ta­jal­le pak­ko­han­kin­ta. Pie­ni peh­meys ja pyö­reys bas­so­pääs­sä syö kaik­kein ko­vin­ta te­rää dy­na­mii­kas­ta, mut­ta sel­lai­se­naan is­ku so­pii hy­vin kai­ut­ti­men ää­rim­mäi­syyk­siä vält­tä­vään luon­tee­seen. Ylä­bas­so ei ole ai­van ta­sai­nen, mut­ta on­gel­ma ei ole suu­ren­suu­ri. Var­sin­kaan, kos­ka kai­u­tin ei luon­teen­sa vuok­si in­nos­ta niin­kään yli­a­na­lyyt­ti­seen ot­san ry­pis­te­lyyn kuin iloi­seen mu­sii­kin kuun­te­luun. Pari vir­het­tä on help­po an­taa an­teek­si, kun tois­tu­vas­ti mie­luum­min kuun­te­lee kap­pa­leen lop­puun kuin mo­ni­to­roi ää­ni­tyk­sen sie­lua. Mu­sii­kin­kuun­te­li­jan va­lin­ta, ku­ten fraa­si kuu­luu.