De­non ja vi­nyy­li­tois­to. Sii­nä yh­dis­tel­mä, joka he­rät­tää kak­si­ja­koi­sia tun­tei­ta. Ja­pa­nis­sa vuon­na 1910 pe­rus­tet­tu ja myö­hem­min Den­ki On­ky­os­ta De­no­nik­si kuo­riu­tu­nut le­gen­daa­ri­nen lai­te­val­mis­ta­ja tun­ne­taan en­nen kaik­kea lois­ta­vis­ta mc-ää­ni­ra­si­ois­taan, ku­ten hi­fin hall of fa­meen kuu­lu­vas­ta DL-103:sta. Ar­vos­tet­tu­ja ovat myös DL-110, DL-301 ja vain 0,18 mil­li­vol­tin an­to­jän­nit­teen DL-304. DL-103- ja DL-301-mal­le­ja De­non val­mis­taa edel­leen. Vaan en­tä De­no­nin le­vy­soit­ti­met?

Yh­dek­sän­kym­men­tä­lu­vul­la oli muu­ta­ma vuo­si, kun ko­ti­te­at­te­rin ku­vi­tel­tiin syr­jäyt­tä­vän ko­ko­naan kak­si­ka­na­vai­sen ää­nen­tois­ton. Tuol­loin De­non oli en­sim­mäis­ten jou­kos­sa hyl­kää­mäs­sä ste­re­on ja koh­den­ta­mas­sa pa­nok­sen­sa di­gi­taa­li­seen mo­ni­ka­na­va­tois­toon. Sii­nä se on­kin ol­lut vah­va te­ki­jä ja on sitä edel­leen.

Kun ja­pa­ni­lais­val­mis­ta­jat jäl­ki­ju­nas­sa aloit­ti­vat ta­kin­kään­nön kym­me­ni­sen vuot­ta sit­ten (en­sik­si Lux­man, sit­ten Ya­ma­ha ja niin edel­leen), De­non on ol­lut suun­nan­muu­tok­ses­sa sel­väs­ti nih­ke­äm­pi. Sen tuo­te­va­li­koi­man täyt­tä­vät edel­leen av-vah­vis­ti­met, sacd/blu-ray-soit­ti­met, sound­ba­rit yn­nä muut. Yk­si­kään De­no­nin hi­fi­vah­vis­ti­mis­ta ei tule il­man da-muun­nin­ta, vaik­ka muil­ta val­mis­ta­jil­ta löy­tyy ihan puh­taas­ti ana­lo­gi­sia ste­re­o­vah­vis­ti­mia.

Tätä taus­taa vas­ten ei ole ih­me, et­tä De­no­nin vii­me vuo­si­na val­mis­ta­mat le­vy­soit­ti­met ovat ol­leet lä­hin­nä lp-le­vy­jen rip­paa­mi­seen tar­koi­tet­tu­ja hal­va­no­loi­sia usb-soit­ti­mia kuin oi­kei­ta hi­fi­le­vy­soit­ti­mia. Sa­mal­la ra­hal­la kil­pai­li­joil­ta on saa­nut kak­si ker­taa pa­rem­pia vaih­to­eh­to­ja.

Osaa­mi­sen puut­tees­ta ti­lan­ne ei joh­du. Kun vi­nyy­li­le­vyt oli­vat yk­kös­for­maat­ti, De­non val­mis­ti kym­me­nit­täin eri­lai­sia le­vy­soit­ti­mia, jois­ta mo­net oli­vat erit­täin asi­al­li­sia ja hy­vin val­mis­tet­tu­ja le­vyn­pyö­rit­tä­jiä pai­na­vi­ne le­vy­lau­ta­si­neen, sää­det­tä­vi­ne suo­ra­ve­to­moot­to­rei­neen ja mas­sii­vi­si­ne run­koi­neen. Ei­kä nii­den ää­nes­sä­kään ol­lut va­lit­ta­mis­ta.

Eh­kä pa­ras De­non-le­vy­soi­tin kaut­ta ai­kain on ma­nu­aa­li­nen ver­sio DP-100:sta, mut­ta kaik­ki soit­ti­met DP-55:stä ylös­päin ovat tek­ni­ses­ti ta­sok­kai­ta. On vai­kea sa­noin ku­va­ta, mi­ten eri maa­il­mas­ta esi­mer­kik­si DP-80 vuo­del­ta 1978 ja De­non DP-200USB vuo­del­ta 2016 tu­le­vat, vaik­ka niil­lä on sama val­mis­ta­ja. Van­hat De­no­nin le­vy­soit­ti­met ovat edel­leen ar­vos­tet­tu­ja, ja sik­si var­sin­kin par­hai­ta niis­tä on vai­kea jos­kaan ei mah­do­ton­ta löy­tää. Kan­nat­taa ai­ka ajoin vil­kuil­la käy­tet­ty­jä hi­fi­lait­tei­ta myy­vien kaup­po­jen verk­ko­si­vu­ja.

Pie­niä viit­tei­tä

Vih­jei­tä De­no­nin­kin pa­luus­ta kak­si­ka­na­vai­sil­le juu­ril­leen saa­tiin muu­ta­ma vuo­si sit­ten sen jul­kis­ta­es­sa juh­la­vuo­si­mal­lin DP-A100 (jos­sa A mer­kit­see sa­naa An­ni­ver­sa­ry). Kah­den ja puo­len tu­han­nen eu­ron suo­ra­ve­to­soi­tin 10 sent­ti­met­riä pak­sul­la plin­til­lä ja S-ää­ni­var­rel­la on De­no­nin mu­kaan jon­kin­lai­nen rep­li­ka DP-80-soit­ti­mes­ta. Soit­ti­men mu­ka­na tul­lut DL-A100-ää­ni­ra­sia oli tuu­nat­tu An­ni­ver­sa­ry-ver­sio DL-103:sta. De­non suo­sit­te­li soi­tin­ta va­ka­vil­le au­di­o­fii­leil­le tai rik­kail­le hips­te­reil­le.

DP-A100 on kau­ka­na al­ku­pe­räi­sen DP-100:n ta­sos­ta, ai­van ku­ten DP-400 on kau­ka­na DP-A100:n ta­sos­ta, mut­ta ver­rat­tu­na De­no­nin vii­me vuo­sien hal­pis­soit­ti­miin DP-400 tun­tuu ja näyt­tää jo lait­teel­ta, jota voi lii­kaa tees­ken­te­le­mät­tä kut­sua le­vy­soit­ti­mek­si. Vai­ku­tel­ma on yhä muo­vi­nen ja ke­vyt, mut­ta soi­tin on kui­ten­kin hi­fi­te­li­neen le­vyi­nen ja sen mas­sa­kin on nous­sut kah­des­ta 5,8 ki­log­ram­maan. Se on siis­ti, kiil­tä­vä­pin­tai­nen ja yk­sin­ker­tai­sen te­ho­kas.

Nel­jän pyö­re­än tas­sun tar­koi­tus on eris­tää soi­tin alus­tas­ta kan­tau­tu­vil­ta vä­räh­te­lyil­tä, mut­ta tas­su­jen laa­tu ei täy­sin va­kuu­ta. Alus­taan ja kan­teen ko­put­te­lu vä­lit­tyy le­vyl­lä ole­van neu­lan kaut­ta kai­ut­ti­miin. Tu­ke­va, vä­räh­te­le­mä­tön alus­ta on täl­le soit­ti­mel­le hy­väk­si.

DP-400:ssa on si­sään­ra­ken­net­tu riaa-taa­juus­kor­jain/esi­vah­vis­tin, jon­ka an­si­os­ta soit­ti­men voi kyt­keä myös sel­lai­seen vah­vis­ti­meen, jos­ta puut­tuu phono-lii­tän­tä.

Me­tal­li­va­lu­le­vy­lau­ta­nen on sama kuin De­no­nin hal­vim­mis­sa soit­ti­mis­sa. Ku­mi­hih­na on val­miik­si kie­dot­tu lau­ta­sen poh­ja­kiek­koon, jos­ta se lau­ta­ses­sa ole­van au­kon kaut­ta ve­ny­te­tään kol­mi­no­peuk­si­sen (33,3, 45 ja 78 kier­ros­ta mi­nuu­tis­sa) dc-moot­to­rin ve­to­ak­se­lin ym­pä­ril­le. Au­to speed -an­tu­ri pi­tää kier­ros­no­peu­den tar­kas­ti oi­ke­a­na.

Tai­ta­vaa mie­li­ku­va­ma­ni­pu­loin­tia vai jo­tain muu­ta, mut­ta De­non on täs­tä soit­ti­mes­ta jät­tä­nyt pois usb-lii­tän­nän ad–da-muun­ti­mi­neen, mut­ta teh­nyt sen si­jaan mah­dol­li­sek­si tois­taa sel­lak­ka­le­vy­jä no­peu­del­la 78 kier­ros­ta mi­nuu­tis­sa! Sel­la­kat vaa­ti­vat niil­le so­pi­van ää­ni­ra­si­an, mut­ta kos­ka ra­si­a­kelk­ka on ir­ro­tet­ta­va, ra­si­an vaih­to käy kä­den kään­tees­sä. Sama soi­tin us­bil­la kul­kee nyt ni­mel­lä DP-450USB.

DP-400:ssa on kui­ten­kin si­sään­ra­ken­net­tu riaa-taa­juus­kor­jain/esi­vah­vis­tin, jon­ka an­si­os­ta soit­ti­men voi kyt­keä myös sel­lai­seen vah­vis­ti­meen, jos­ta puut­tuu phono-lii­tän­tä. Esi­vah­vis­ti­men voi ohit­taa ta­ka­le­vyn kyt­ki­mel­lä, jos kä­sil­lä on eril­li­nen le­vy­soi­ti­ne­si­as­te.

De­non sa­noo ke­hit­tä­neen­sä van­haa S-ää­ni­vart­taan kul­ma­vir­heen mi­ni­moi­mi­sek­si, mikä on täy­sin mah­dol­lis­ta, sil­lä ra­si­an koh­dis­ta­mi­sel­le (kak­si nol­la­pis­tet­tä eri koh­dis­sa kaar­ta) on ole­mas­sa usei­ta mah­dol­li­sia ge­o­met­ri­sia vaih­to­eh­to­ja (Loëfg­ren, Ba­er­wald, Ste­ven­son, UNI-DIN ja niin edel­leen). Ku­kin näis­tä ai­heut­taa eri mää­rän har­mo­nis­ta sä­röä eri koh­dis­sa kaar­ta, ja kul­le­kin on omat kan­nat­ta­jan­sa.

De­non tun­ne­taan pää­hän­pint­ty­mäs­tä au­to­maat­ti­siin tai puo­li­au­to­maat­ti­siin soit­ti­miin. Puh­taas­ti kä­si­käyt­töi­siä soit­ti­mia (M) sil­lä on ol­lut vain muu­ta­mia. Täy­sau­to­maat­ti­sen soit­ti­men mal­li­mer­kin­tä on F (ful­ly au­to­ma­tic), kun taas L (lift at the end) tar­koit­taa, et­tä soi­tin nos­taa ää­ni­var­ren le­vyl­tä le­vyn pää­tyt­tyä ja py­säyt­tää soit­ti­men mut­tei pa­lau­ta vart­ta al­ku­pe­räi­seen asen­toon. DP-400 on sekä L et­tä M, sil­lä puo­li­au­to­ma­tii­kan voi ohit­taa ta­ka­le­vyn kyt­ki­mes­tä. Mikä idea täs­sä va­lin­nan­mah­dol­li­suu­des­sa on, ei tul­lut täy­sin sel­väk­si. Puo­li­au­to­maat­ti­nen mikä puo­li­au­to­maat­ti­nen.

Soit­ti­men mu­ka­na tu­lee ir­ro­tet­ta­vaan ra­si­a­kelk­kaan val­miik­si asen­net­tu mm-ää­ni­ra­sia. Sii­tä De­non ei ker­ro kuin neu­lan tyy­pin (CN-6518) ja mm-ra­si­al­le hie­man ala­kant­tiin ole­van an­to­jän­nit­teen (2,5 mV/1 kHz). DL-103-rep­li­kal­ta ra­sia ei näy­tä, mut­ta De­no­nin ky­sees­sä ol­les­sa ää­ni­ra­sia on eh­kä vii­mei­nen asia, jos­ta kan­nat­taa huo­les­tua.

Kel­kan kiin­nit­tää hel­pos­ti var­teen, mut­ta ra­si­al­le oi­kea neu­la­voi­ma ja si­vut­tais­ve­don kom­pen­saa­tio vaa­tii sää­dön. Oh­je­kir­ja neu­voo sel­vä­sa­nai­ses­ti ja jopa kah­dek­sal­la kie­lel­lä, mi­ten hom­ma ta­pah­tuu, to­sin kie­lis­tä yk­si­kään ei ole suo­mi.

DP-400:n käyt­tö on suo­ra­vii­vais­ta. Ää­ni­var­ren pie­ni nos­tin tun­tuu hie­man hei­ve­röi­sel­tä mut­ta toi­mii se­kin.
Ir­ro­tet­ta­va pö­ly­kan­si on tar­vit­ta­es­sa le­vy­kan­nen te­li­ne.

Ää­ni­ku­va oli eri­no­mai­sen hyvä eri­tyi­ses­ti si­vu­suun­taan ja kes­ki­ku­va vah­va. Pi­a­non ja cem­ba­lon ää­ni ei huo­ju­nut ei­kä ol­lut sä­vyl­tään vää­ris­ty­nyt.

Yl­lät­tä­vän hyvä

Täy­tyy heti to­de­ta, et­tä ää­ni yl­lät­ti – ja ni­me­no­maan myön­tei­ses­ti. Soit­ti­men tek­ni­nen to­teu­tus ei en­na­koi­nut näin hy­vin taus­tas­ta erot­tu­vaa, kol­miu­lot­teis­ta ja ryt­mis­sä py­sy­vää ään­tä. Si­sään­soit­ta­mat­to­ma­na­kin soi­tin ky­ke­ni mel­ko ta­sa­pai­noi­seen esi­tyk­seen. Ää­nes­sä oli ki­vas­ti mu­ka­na niin is­ke­viä bas­so­ää­niä kuin kor­rek­tis­ti soi­via ylem­piä taa­juuk­sia.

Lau­lu­ää­net tois­tui­vat oman­vä­ri­si­nään ja viu­lu­sek­ti­ot us­kot­ta­vas­ti, vaik­ka­kin ab­so­luut­ti­ses­ti ar­vi­oi­den eh­kä hie­man sä­vyt­tö­mäs­ti. Ää­ni­ku­va oli eri­no­mai­sen hyvä eri­tyi­ses­ti si­vu­suun­taan ja kes­ki­ku­va vah­va. Pi­a­non ja cem­ba­lon ää­ni ei huo­ju­nut ei­kä ol­lut sä­vyl­tään vää­ris­ty­nyt.

Jos ää­nel­le sai­si esit­tää joi­ta­kin toi­vei­ta, voi­si pyy­tää vä­hän li­sää kol­miu­lot­tei­suut­ta, vie­lä tar­kem­pia bas­so­ää­niä sekä vie­lä so­pu­soin­tui­sem­paa ja ulos­päin­suun­tau­tu­vam­paa dis­kant­ti­tois­toa. Mut­ta täl­lai­se­naan­kin ää­ni on riit­tä­vän avoin, yk­si­tyis­koh­tai­nen ja luon­nol­li­nen sii­hen, et­tä mu­sii­kin point­ti vä­lit­tyy. Ja se on syy, mik­si – kun lp-levy on tai­ten va­lit­tu – hal­van­kin vi­nyy­li­soit­ti­men han­kin­ta kan­nat­taa ai­na!

Ver­rat­tu­na soit­ti­men omaan riaa-as­tee­seen eril­li­nen phono-as­te (Fu­ru­tech ADL GT40) tar­jo­si jon­kin ver­ran tar­kem­paa, sy­vyys­suun­taan eri­tel­lym­pää ja yli­pää­tään ke­hit­ty­neem­pää ään­tä. Niin hyvä ää­ni oli soit­ti­men omal­la­kin esi­as­teel­la, et­tä ei ole sel­vää, kan­nat­tai­si­ko har­ki­ta eril­lis­tä riaa:ta tai uut­ta phono-as­teel­la va­rus­tet­tua vah­vis­tin­ta, kun kyse on kum­min­kin aloi­tus­ta­son soit­ti­mes­ta. Sama pä­tee ää­ni­ra­si­aan. Jos toi­nen ra­sia on kui­ten­kin käy­tet­tä­vis­sä, hank­ki­mal­la ir­to­ra­si­a­kel­kan asi­aa pää­see hel­pos­ti tut­ki­maan.

Luo­kas­saan hyvä-ää­ni­nen

Tek­ni­ses­ti De­non DP-400 ei ole ko­vin vank­ka to­teu­tus, mut­ta sii­nä on kui­ten­kin nip­pu joi­den­kin har­ras­ta­jien ar­vos­ta­mia omi­nai­suuk­sia. Li­säk­si se en­nen kaik­kea toi­mii ydin­teh­tä­väs­sään eli mu­sii­kin tois­ta­mi­ses­sa var­sin tyy­dyt­tä­väs­ti. Ää­nen­laa­dun taso riit­tä­nee tä­män ta­sois­ta le­vy­soi­tin­ta et­si­väl­le kum­mas­ti. Riit­tää­kö se sa­man hin­ta­luo­kan Pro-Jec­til­le, Re­gal­le tai Tho­ren­sil­le, on toi­nen jut­tu. Mut­ta niin pal­jon hy­vää ään­tä täs­tä suh­teel­li­sen hal­vas­ta soit­ti­mes­ta läh­ti, et­tä olen var­ma, et­tä DP-400 pa­nee sin­nik­kääs­ti vas­taan ei­kä he­vin luo­vu­ta.

+ Kil­pai­lu­ky­kyi­nen ää­nen­laa­tu hin­ta­luo­kas­saan

– Ke­vy­eh­kö to­teu­tus vä­lit­tää alus­tan tä­ri­nät hel­pos­ti