Matti Komulainen
Matti Komulainen
TALLENTEET: Vinyyli- ja laserlevypoiminnat
Jokaisella formaatilla on vahvuutensa
Vinyyli jyllää monen audioharrastajan suosikkina. Lasersäteellä luettava pikkulevy panee kampoihin, tarjoaahan se muun muassa tilamiksauksia, videoita ja muuta lisäsisältöä.
Huh mikä dynamiikka! Kraftwerkin 3-D The Cataloguen neljään bluray-levyyn on koodattu pakkaamaton ääniraita, joka haastaa subbarin. Vuosien 2012–2016 maailmankiertueella taltioitu materiaali kattaa Düsseldorfin dynamon keskeisen tuotannon ja esittelee pitkän saundipäivitysprojektin tulokset: blurayt soivat aitoa liveäkin upeammin. Jälki onkin uhkeinta, mitä Kraftwerk on julkaissut. Paketista löytyvät lisäksi Dolby Atmos ja pcm-stereo. Audiohekumoillessa voi katsella liveotoksia ja muuta videomateriaalia, myös kolmiulotteisena. Luurikuunteluun on soitteista vielä omat surround 3d -miksaukset.
Huikeasti soi myös Tim Bownessin Lost in the Ghost Light. Tuplan 24 bitin ja 96 kilohertsin dts 5.1 -saundi tuo teema-albumiin syvyyttä ja avaruutta, mikä sopii varhaista brittiprogea sivuavaan tyyliin. Laadun takeina ovat kumppanit, kuten miksauksesta ja masteroinnista vastaava Steven Wilson ja huilistina vieraileva Ian Anderson.
Progrea edusti Finnforestkin. Alpha to Omegaan on koottu yhtyeen koko tarina varhaisista esiäänitteistä viimeisiin jazzrock-pyörityksiin. Ääni hivelee. Etenkin Tukholman Marcus Music -studiossa nauhoitetut levyt edustivat aikansa parasta työjälkeä ja soivat yhä hyvin. Kaunis kansitaide ja jämy kotelo tekevät boksista myös houkuttelevan esineen.
Kokonaisvaltaisuus leimaa myös Mikko Joensuun töitä. Amen 3 vie emotionaaliselle matkalle sävyihin ja tunnelmiin, jotka välittävät tekijän ajatukset intiimisti. Joensuu tutkii maailmojaan nyt ambientin keinoin mutta siihen kuitenkaan lukkiutumatta. Kaikkineen Amen-trilogia on ainutlaatuinen teoskokonaisuus suomalaisessa populaarimusiikissa laajasta tyyliskaalasta lp-mittakaavassa graafisesti poikkeuksellisen vahvaan viimeistelyyn.
Elektro hyötyy cd:stä. Artistit kuten Dauwd ja Bonobo saavat rönsyillä vapaasti ilman että alusta rajoittaa teosten kestoa tai dynamiikkaa. Kaksikon kokeellinen koneminimalismi on muodoltaan eriparista mutta levyjä yhdistää moodivaihtelu äänen väriskaalaa, pulssin tiheyttä ja teosten intensiteettiä muokkaamalla. Tuloksena on musiikkia, josta löytyy uusia nokkelasti oivallettuja detaljeja joka kuuntelulla.
Samantapaista löytöretkeilyä harjoittavat Goldfrapp ja Gorillaz. Ensin mainitun juuret ovat synapopissa, jälkimmäinen taas oli Damon Albarnin irtiotto Blur-bändistä. Kumpikin on kytkenyt piuhat uudella tavalla moneen otteeseen, eivätkä koplat petä uusimmillaankaan. Bassoa piisaa Goldfrappin Silver Eyen uhkuessa viileää seksikkyyttä diskon tunnelmissa ja Humanin tarjotessa Gorillazin virtuaalihahmoille freesiä temmellettävää rytmiviidakoissa.
Pulssista tunnetaan myös Nils Landgren Funk Unit. Ruotsalainen huippupasunisti kokosi jälleen tähtivitjansa ja kutsui kylään Ray Parker Jr.:n veroisia vieraita. Tulos? Sikatiukkaa rytyytystä. Orgaaninen toteutus natsaa täydellisesti koukuttavaan biisistöön ja hyvää tuulta levittävään vireeseen, jolla pelimannit paahtavat dynamiikasta tinkimättä.
Dirty Harry Sextet todistaa, että homma hoituu meilläkin. Turkulaisklikin tyylitajuinen saundi koostuu kahdesta svengaavasta laulajaleidistä sekä puhaltajin täydennetystä säestyksestä. Sen myötä vokaalisektion melodinen lento siivitetään korkeuksiin ruudikkaasti ja moniulotteisesti, Parliament-Funkadelicille silmää iskien.
Ice-T riisuu vuorostaan peruspoljennot alasti. Body Count on rockryhmä, jossa vanha gangstaräppäri päästää höyryjä pidäkkeittä. Bloodlust leiskuu vimmaa ja provokaatiota soinnin ollessa yhtä sisällön kanssa. Raidoissa kuten This Is Why We Ride alataajuudet vavisuttavat niin, että pirtti natisee, kiitos tuhdisti viimeistellyn cd-audiotekniikan.
Perusasioihin pureutuu niin ikään Raoul Björkenheim Triad. Albumi haastaa kuuntelijan valppauden: äänivirta tulvii yksityiskohtia. Korvanamia ovat etenkin kontrabasson muhkea rekisteri ja päällikön virtuoosimainen tapa miksata kitarointiinsa villiä vapaapudotusta ja rähiseviä pedaalien muljauksia. Beyond jatkaakin Björkenheimin piiskaprojektiperinnettä.
Sväng on luonut manner-Euroopassa vankan maineen samankaltaisella heittäytymisellä. Nelikko näyttää, mihin kaikkeen huuliharppu pystyy. Sovitukset niin kansanmusiikista kuin vaikkapa Hayao Miyazakin anime-lainasta muuttuvat koplan nimen mukaiseksi lennoksi maanläheisellä ja rouhevalla otteella.
Verneri Pohjolan valtteja on sävytaju, joka korostuu tupla-albumilla Pekka. Valikoimasta löytyy kaikkea hauraanherkästä pihinästä vaskea kurittavaan rytyytykseen, kun trumpetisti tutkii isänsä Pekka Pohjolan teoksia. Tulkinnat ovat niin rohkeita, että musiikki kuulostaa kautta linjan tuoreelta ja omakohtaiselta.
Pekka Pohjola puolestaan oli yksi neljästä virtuoosista ryhmässä The Group. Kipakat bassojuoksutukset lomittuvat maineikkaan superyhtyeen koko tuotannon vinyylipaketissa Olli Ahvenlahden sormiohelmeilyyn, Seppo Tynin kitarointiin ja Vesa Aaltosen kannutukseen. Progen ja fuusion keinoin nelikko ilmensi 1970-luvun jälkipuoliskon turbulenttia musiikki-ilmastoa sähäkästi, aistimet uusia tuulia kohti. Silloinen mentaliteetti välittyy laajasta kansivihkosta, joka kartoittaa ryhmän vaiheet lehtileikkeiden valossa.
Eri aikavyöhykkeellä operoi Jaska Lukkarinen. Rumpalin trion live-lp edustaa jazzin modernismia, joka on säilynyt kuranttina jo yli puoli vuosisataa. Musiikki syntyy nytkin uudelleen yleisön edessä, mikä vakuuttaa myös kotona. Äänitteen ilmavan täsmällinen saundi vie tunnelmiin ja tiloihin hyväntuulisuutta nostattaen.
Zen-jazzia. Niinkin voisi määritellä, mitä Aaron Parks, Ben Street ja Billy Hart tekevät. Find the Way ilmentää trion näkemystä tiestä, joka johtaa nirvanaan. Pianisti, basisti ja rumpali viestivät samalla sisäistäneensä, mitä tarkoittaa mielenrauha akustisen musiikin kielellä.
Hauschka on lumonnut kytkemällä sähköt pianoonsa. What Ifillä preparoitu saundi kasvaa vähäeleisistä tutkielmista orkestraaliseksi pauhuksi. Eripariset ideat kohottaa siivilleen leikillisyyden ja tinkimättömän osaamisen liitto, joka ulottuu audio-osaamiseen. Kreiseinkin kokeilu välittyy siten autenttisesti äänikuvista, jotka kattavat herkullisesti koko kuuloalueen.
Ryuichi Sakamoto hakee hänkin aina vain uusia yhdistelmiä. Async linkittyy preparoidun pianon tutkielmiin ja konkarin elokuvatöihin. Yhteistä niille on minimalismi, jolla mestari pensselöi ”soundtrackin elokuvaan, jota Andrei Tarkovski ei tehnyt”. Sointi on yhtä vision kanssa – Sakamoto saa hiljaisuudenkin kuulostamaan musiikilta.
Tilan avaruutta ja shamanistista jytää: Wimme Saaren joikun ja Tapani Rinteen elektron liitto vakuuttaa yhä. Human-levyn hypnoottisuus kumpuaa naturalistisesta tunneskaalasta, onhan mukana kaikkea tuulen suhinasta ihmisäänen hämmästyttäviin rekistereihin. Kiekon kruunaa meditatiivinen vire, jonka äänitteen herkullinen dynamiikka tuo iholle.
Paul Simon summaa maailmat yhtä lailla. Nuoren kollin tarinat ja humaani maailmanparantaminen puhuttelevat konkarin livepaketissa. Vuonna 2012 taltioitu konsertti marssitti lavalle ison joukon Simonin kollegoja Jimmy Cliffistä referenssilevy Gracelandin miehistöön. Paketin pcm-ääniraitainen bluray huipentuu levytyskokoonpanon kohtaamiseen festivaaliyleisön – ja kotikuuntelijan – iloksi. The Boy in the Bubble kaltaisineen kohottaa korkeuksiin.
Kraftwerk: 3-D The Catalogue (Kling Klang) – 4 bluray (5.1-audio)
Tim Bowness: Lost in the Ghost Light (Inside Out) – cd + dvd (5.1-audio)
Finnforest: Alpha to Omega – The Complete Studio Recordings 1973–1980 (Svart) – 5 lp
Mikko Joensuu: Amen 3 (Svart) – 3 lp
Dauwd: Theory of Colours (Technicolour) – cd
Bonobo: Migration (Ninja Tune) – cd
Goldfrapp: Silver Eye (Mute) – cd
Gorillaz: Humanz (Parlophone) – 2 cd
Nils Landgren Funk Unit: Unbreakable (ACT) – cd
Dirty Harry Sextet: Seven Up! (REY) – cd
Body Count: Bloodlust (Century Media) – cd
Raoul Björkenheim Triad: Beyond (Eclipse) – cd
Sväng: Hauptbahnhof (Galileo) – cd
Verneri Pohjola: Pekka (Edition) – 2 lp
The Group: The Group (Svart) – 2 lp + 7"-single
Jaska Lukkarinen Trio: Origami (We Jazz) – lp
Aaron Parks, Ben Street & Billy Hart: Find the Way (ECM) – cd
Hauschka: What If (City Slang) – cd
Ryuichi Sakamoto: Async (Milan) – cd
Wimme & Rinne: Human (Rockadillo) – cd
Paul Simon: The Concert in Hyde Park (Sony) – 2 cd + bluray